lauantai 30. joulukuuta 2017

Elämäntaparemontti. Mikä se oikeasti on?

Mietin tänään sitä, että mitä tuo sana elämäntaparemontti oikeasti tarkoittaa?
Onko se sitä, että on onnistut remontoimaan elämänsä ja saa sen sitten jonain päivänä päätökseen, niin kuin remontit yleensä, vai onko elämäntaparemontissa kyse siitä, että jaksaa ja on valmis elämään remontin keskellä loppuelämänsä?
Ja miksi remontin aloittaminen on monesti niin vaikeaa, tai miksi toisinaan on helppo aloitaa ja pian aloittamisen jälkeen jo lopettaa tai miksi remontit useasti jäävät kesken tai miksi niiden loppuunvieminen vaatii monesti jo lähes epäinhimillistä rautaisuutta?

 En päässyt itseni kanssa lopputulokseen kysymystulvan kanssa, mutta löysin monia uusia näkökulmia ja oivalluksia omien vanhojen ajatusteni rinnalle.


Tein aika ison työn pudottaessani 25 kiloa (nyt Joulun jälkeen luku saattaa olla lähempänä 20 kiloa), ja sanoin muille tekeväni elämäntaparemonttia. Muutin ruokavaliotani, liikuntatottumuksiani, ostin itselleni urheilullista elämäntapaa tukevia välineitä mm.pyörän, jalkineet ja uusia vaatteita.  Elin sporttista ja terveellistä elämäntapaa. Minun oli kaikinpuolin hyvä olla.

Sitten lähestyi Joulu, jouluruoat, joulusuklaat ym. Söin ja nautin Joulun aikana herkuista ja yhdessäolosta ja ajattelin, että viimeistään Uutena-Vuotena ryhdistäydyn, teen uudenvuodenlupaukseni ja isken uudet tavoitteet tiskiin ja ryhdyn työstämään niitä.

Tänään kesken jumppatuntia mieleni vain jotenkin kirkastui ja tajusin, että jokainen ajatus, asia ja teko on osa elämäntaparemonttia. Minun ai tarvitse enää ajatella ja elää SITKU-elämää.
Ei hyvään ja terveelliseen ruokavalioon paluu ole lopulta yhtään sen helpompaa 1.1.2018, kuin esimerkiksi tänäänkään.
Itselleni tiukkaa teettää oikeastaan vain makeasta ja sokerista luopuminen.  Tuntuu siltä, että kun sallii itselleen sokeria ja makeaa, niin se koukuttaa niin, että sitä tekee mieli seuraavana, ja seuraavana ja sitäseuraavana päivänä. Ja Ah, IRTOKARKIT!!! Tiedättehän!

Mutta niin se vain on, että "elämäntaparemontista" huolimatta olen edelleen silti itseäni huijaava tapaus, koska olen yllättänyt itseni ajattelemasta, että syön nyt sitä ja tätä ja tota, koska vuoden vaihteessa teen suunnan muutoksen. Ja voinhan syödä nyt vähän sitä ja tätä ja tota, koska söinhän Joulunakin. Ja että, nyt kun on kerran energiatasot Joulun aikana ylittyneet jo muutenkin niin pahasti, niin menkööt nyt sitten...karistelen sitten taas uudestaan heti vuoden vaihteesta lähtien.
Mutta EIHÄN SE MENE NIIN!
Ja tämä paljastaa selvästi sen, että oma elämäntaparemonttini on pahasti kesken painonpudotuksesta huolimatta.  Minun täytyy löytää ja sisäistää kaikkien pudotettujen kilojen lisäksi uudet ajatusmallit  ja saada ne niin syvälle ajatusmaailmaani, etten haksahda enää tällaisiin vanhoihin ajatuskaavoihin.

Jostain syystä raskaalla jumppatunnilla ajatukseni juoksee monesti hyvin ja tällöin mieleeni ponnahtaa usein hyviä oivalluksia. Ajattelin tänään kehoani, mieltäni ja vartaloani. Mikä sille on oikeasti hyväksi? Miksi toimin, kuten toimin? Tai miksi olen toimimatta niin, niin kuin tietäisin olevan parempi?
Ajattelin tunnilla myös kehittymistäni ja sitä, miten nykyisin pystyn tekemään paljon sellaista mitä en olisi aiemin kuvitellut tekeväni, esimerkiksi punnertamaan.
Olen ollut ihan super-hyper-rapakunnossa ja mikä fiilis nykyisin onkaan tajuta oma kehittymisensä, voida paremmin ja jaksaa enemmän!
Super-iso kiitos kuntopuolen kasvattamisesta kuuluu oman "kotisalini" loistavalle ryhmäliikunnan ohjaajalle, joka todella tekee työtä koko sydämellään ja tunnit ovat ihan huippuhyviä ja niille on aina mukava osallistua.

Miten ihanaa onkaan tehdä ja liikuttaa kevyempää kehoa erilaisessa rasituksessa paremmalla lihasvoimalla ja kestävyydellä!!! Miksi siis olisin valmis uhraamaan uudelleen sen kaiken, minkä olen saavuttanut ja suurella työllä tehnyt?
Valehtelisin, jos väittäisin, että kaikki on tapahtunut oikeastaan itsestään tai ilman työtä ja vaivaa. Todellisuudessa muutos on vaatinut ihan valtavasti työtä ja panostusta, mutta se kaikki on tuntunut mukavalta ja ollut ehdottomasti kaiken sen vaivan arvoista.


Ja tiedän kyllä! Ihmisen pitää voida myös herkutella ja sallia itselleen nautintoja, mutta missä menee kunkin kohdalla "hyvää tekevän" raja, on varmasti veteen piirretty viivä.
Mielestäni itselleni sopii "vähän harvemmin" ja "vähän kerrallaan"-metodit, kun taas "useana päivänä" ja "rajoittamatta"...koska koen tuon sokerin olevan itselleni melkoinen houkutus ja koukku. Kun annat sille pikkusormen, se vie koko käden ja toisaalta jos pysyt siitä riittävän kauan erossa, unohdat melkein sen olemassaolon.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Joulu ja tuleva uusi vuosi

Olen pohtinut paljon asioita, jotka ovat vaikuttaneet painon pudotukseeni ja tulokseeni.
 Mietin asiaa aamuisella työmatkallani pitkään ja nidoin muutaman omasta mielestäni tärkeän asian itselleni pähkinänkuoreen myös myöhemmin vaikeissa tilanteissa muisteltavaksi.
 
Tässä muistiin ensi vuotta varten muutaman itselleni tärkeä ja onnistumista tukeva asia, joihin voin heikon hetken tullen palata: 
1. Muista syödä aamulla riittävästi ja tarpeeksi, koska tämä korreloi suoraan iltaisen nälän kanssa (vaikka kuulostaakin uskomattomalta).
2. Muista syödä riittävän usein, 5 ateriaa päivässä, koska liian pitkät välit saavat aikaan iltaisen mätön.
3. Merkitse ylös syömisesi, ettet "vahingossa" huijaa itseäsi. Tästä voi luopua, kun et enää seikkaile heikoilla jäillä.
4. Harrasta liikuntaa, koska se piristää ja virkistää mieltä. Liiku myös silloin kun jokin aterioista ei ole mennyt ravinto-opillisesti ihan putkeen. Liikkumisen hyödyt saat tästä huolimatta.
5. Opi uskomaan itseesi ja uskalla luoda itsellesi tavoitteita kehittyäksesi. Älä vertaa itseäsi muihin!
6. Muista, että vanhaan paluu käyn liiankin helposti. Pysähdy hetkeen ja keskity tarkastelemaan toimintaasi.
7. Ajattele, että olet tekemässä elämäntaparemonttia, et mitään lyhytaikaista kuuria. Opettelet siis uusia elämäntapoja. Haluatko, että siihen kuuluu iltaiset mättösessiot tai passiivinen elämä sohvalla. Millaisena haluat nähdä itsesi viiden vuoden päästä? Aktiivisena ja elinvoimaisena vai ylipainoisena ja huonossa fyysisessä kunnossa? Muista, että teet jokaisen valinnan, teon ja päätöksen joka hetkin, tässä, tänään ja nyt...et huomenna, ensi maanantaina, ensi kuussa, ensi vuonna jne.
Asia ei tule koskaan helpommaksi!
8. Jos rohkenet, tee projektistasi julkinen, koska tällöin perääntyminen on hankalampaa.
9. Rakasta itseäsi. Teet tämän omaksi parhaaksesi, siksi koska olet tärkeä ja arvokas. 
 
 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Miten meni noin niin kuin omasta mielestä...

BOOM!!!
Niin se vaan on, että edellisestä postauksesta on vuosi aikaa ja tuo kuluva vuosi on pitänyt sisällään hurjasti uusia asioita, oivalluksia ja muutoksia. Onhan tässä välissä räpiköity vuosi myös painonhallintaryhmässäkin, joka on nyt jo taakse jäänyttä aikaa.
Viimeinen punnitus ryhmässä sekä tapaaminen ryhmäläisten kanssa oli lokakuun 10 päivä. Pelkäsin, että mitenhän tämän eukon käy ja että pystynkö laihduttamaan tai ylipäätään laihtumaan. Tuntui, että aika juoksi eteenpäin ja aika "painonhallintaprojektin alulle saamiseen" kävi vähemmäksi ja vähemmäksi. 
Ehdin jo ajatella kuinka tuottaisin pettymyksen tiimin vetäjille ja ohjaajille, toisille ryhmäläisille ja ennenkaikkea itselleni.
Oli niin merkillistä, että vaikka minulla oli takataskussani usean tapaamiskerran verran tietoa ja ymmärrystä, niin asioiden saattaminen arkeen ja toiminnan tasolle oli vaikeaa, aivan kamalan vaikeaa! Aloittaminen taisi olla oman polkuni kivikkoisin kohta, myöskin näin jälkikäteen arvioituna ja tarkasteltuna.


Sitten se kuitenkin tapahtui! Ymmärrys ja oivallus nimittäin!
Olimme mieheni kanssa viettämässä hänen syntymäpäiviään kesäisessä musiikkitapahtumassa, jossa katselin kaatokännissä olevaa porukkaa.
Ajattelin, miten kamalalta ihmisen epäterveellinen habitus ja kaatokänni näyttivätkään yhdessä ja ajattelin, etten ainakaan itse haluaisi koskaan näyttää siltä.
Siitäkin huolimatta, että seuraavana aamuna myös minun olisi tehnyt mieli vetää pizza edellisillan menojen paikkaukseen, tein totaalisen suunnanmuutoksen ja päätin, että siitä se alkaa...minun elämän mittainen elämäntaparemonttini. Muistan tuon päivän ja ja hetken elävästi.
Se oli 23.7.2017.

Voin jo nyt todeta, että tuo oli päivä ja päätös oli hyvä ja kantava, sillä lopputulemana olen tänä päivänä 25 kiloa kevyempi sekä monta kiloa onnellisempi ja energisempi.

Mutta se miten painonhallintamatkani sai alkunsa ja kuinka se eteni on loppujenlopuksi monen tekijäin ja yhteensattuman summa. Vaikka olen uudella polullani tallannut määrätietoisesti eteenpäin, en siltikään koe olevani vielä ns. varmoilla vesillä. Ajoittain valinnat sujuvat kuin itsestään, mutta toisinaan huomaan vanhojen "ajatuskaavojeni" paluuyrityksien meinaavan kaapata mieleni.

Olen muuttanut arjessani kaksi merkittävää painonhallintaan vaikuttavaa asiaa:
- Ruokavalioni ja
- Liikuntatottumukseni.
Lisäksi olen joutunut työstämään valtavan määrän vanhoja painonhallintaan vaikuttavia uskomuksiani, jotka ovat olleet näin jälkeenpäin ajateltuna aivan naurettavia.
Olen ollut esimerkiksi mestari skippaamaan lenkkejä, mestari syömään kilokaupalla karkkeja, jäätelöä ja roskarokaa, koska olen ajatellut ryhdistäytyväni ja aloittavani sitten maanantaina...ensi viikolla...kuun alussa...vuoden vaihteen jälkeen jne.
Sanonta: "Ei ole väliä mitä syöt, Joulun ja uuden vuoden välillä, mutta on väliä mitä syöt uuden vuoden ja Joulun välillä" - Pitää siis aivan paikkansa!
Mikäli jatkuvasti päättää aloittaa projektin tuonnempana ja syö tällä välin kaikkea mahdollista kuin viimeistä päivää, huomaa salakavalasti lihoneensa kuukausi toisensa jälkeen ja pysähtyy lopulta ehkä ajattelemaan, että mikäli olisi keskittynyt vain olemassa olevaan päivään ja juuri sen päivän valintoihin, olisi moni päivä valintoineen sujunut toisin.

Ajattelin, että paneudun toisella kertaa erikseen ruokavalio-ja liikuntapuoleen. Aikomuksenani on pohtia myös tarkemmin mielen osuutta projekstissa ja sen onnistumisessa. Oman matkani aikana olen kiinnostunut tutkimaan eri asioiden vaikutusta onnistuneessa painonhallinnassa ja tuloksessa pysymisessä. Sokeririippuvuus ja nykypäivän ruokatrendit ovat myös asioita, joita olen matkani aikana pysähtynyt pohtimaan hieman syvemmin.


Olen valtavan iloinen ja onnellinen tähänastisesta matkastani ja siitä, että se on kuljettanut minut tähän pisteeseen. Tiedän, että tästä alkaa polkuni tiukin osuus. Painon ylläpitäminen näissä lukemissa ja uusien asioiden ja tapojen juurruttaminen vie varmasti oman aikansa ja vaatii taitoa ja sitkeyttä.
Tähän astihan olen mennyt aika tiukalla kontrollilla ja tästä eteenpäin sitä pitäisi oppia hölläämään ja löytämään arkeen lisää jostavuutta ja vapautta.
Matka tästä eteenpäin tuntuu kuitenkin positiiviselta itsensä haastamiselta.


Ihanaa tulevaa viikkoa sinulle <3